Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

VAMPYYREISTÄ

Vampyyri on syntynyt kauan sitten, ennen ajanlaskumme alkua. Myyteille on monia syitä, mutta ehkä yksi suurimmista syistä oli elävältä hautaaminen.
        Elävältä hautaaminen oli ennen yleistä eikä se ole harvinaista vieläkään. On hyvin vaikeaa päätellä, milloin ihminen on kuollut, erityisesti ennen, kun nykytekniikka ei ollut auttamassa lääkäreitä. Katelepsiksi nimitetään sairautta, joka aiheuttaa syvää, ehkä jopa viikon kestävää tajuttomuutta. Potilas saattaa näyttää ja vaikuttaa kuolleelta, mutta oikeasti onkin vain tajuton. Kun hän sitten haudassaan herää, odottaa häntä hidas nälkäkuolema ja tuhkehtuminen. Ei siis mikään ihme, että monet "kuolleista" ovat yrittäneet kaivautua ulos haudoistaan. He olivat raapineet arkkua ja syöneet omaa lihaansa. Hautausmailla on ollut varmasti ääntä, kun elävältä haudatut ovat vaikeroineet haudassaan. Kun sitten tällaiset elävältä haudatut jo kuolleet kaivettiin ulos viimeisestä lepopaikastaan ja heidän arkkunsa avattiin, saattoivat kaivajat löytää arkusta ruumiin, joka oli verentahrima ja vääristynyt. Ruumiin käärinliinat saattoivat olla repaleiset ja likaiset. Jos ruumis ei ollut ehtinyt vielä mädäntyä, saattoivat ihmiset myös löytää ruumiin, joka oli kuin vastakuollut. Sokki on varmasti ollut suuri. 
        Ruumisvarkailla on myöskin ollut arpansa pelissä. Kun ruumisarkku kaivettiin esiin, se saattoi olla tyhjä tai/ja avonainen; aivan kuin vampyyri olisi kävellyt pois haudastaan. Ruumisvarkaat möivät kuolleiden ruumiita ja luurankoja lääkäreille lääketieteelliä tutkimuksia varten.  
        Kristinuskollakin on ollut vaikutuksensa vampyyrimyytin synnyssä. Keskiajalla kristinuskossa uskottiin, että tietyllä tavalla synnissä kuollut ihminen voisi pahoisen takia jatkaa elämää maanpäällä vainoten muita. 
        Vielä yks syy vampyyrilegendojen syntymiseen on myös harvinainen perinnöllinen veritauti porfyria; tauti kun aiheutti valonarkuutta ja sen yleisin oire oli anemia ("vähäverisyys"). Joskus uskottiin myös, että tautia helpotti veren juominen. Tämä syntyteoria on vain arvelua ja sitä ei pidetä enää niin todennäköisenä.

Mikä on sitten vampyyri, tuo myyttinen olento, joka on kummitellut kauhutarinoissamme jo pitkään? Uskotaan, että vampyyri on elävä kuollut, joka on syntynyt henkiinherätetystä ruumiista ja elää juoden ihmisten tai eläinten verta (tai molempien). Vampyyreillä mielettään olevan yliluonnollisia voimia, joista tunnetuin on lepakoksi muuttuminen.

Koska vampyyri on ollut pelätty, sitä vastaan on tottakai luotu kerrtomuksia siitä, kuinka sitä vastaan voi taistella. Vampyyreitä kuhisevalla alueella: valkosipuliköynnös kaulaan ja iltakävelylle lähteminen on turvallista. Varakikkoja tottakai kannattaa ottaa mukaan: krusifiksi, vihkivesipullo ja villiruusu takataskuun. Vaarna on myös hyvä pitää mukana ihan varmuuden vuoksi. Sitten varoitus kaikille kilteille ÄLKÄÄ kutsuko epäilyttäviä tyyppejä kotiinne, koska vampyyri ei voi tulla taloon ellei sitä ole kutsuttu sinne.

 

Vampyyrilegendoja ympäri maailmaa

 

Muinaisten siviilisaatioiden vampyyriuskomukset:

Muinaisessa Babyloniassa uskottiin vampyyrijumalattareen nimeltä Lilitu. Lilitun paikan otti myöhemmin Lilith, joka on näin varhaisin merkintä vampyyristä juutalais-kristillisessä traditiossa. Lilith oli alun perin luotu Adamin vaimoksi, mutta jätti miehensä ja tutustui pimeisiin voimiin. Ne Talmundin kirjoitukset, joissa Lilith mainitaan on jätetty pois. 

Muinaiset kreikkalaiset pelkäsivät verta imeviä, ihmisen kaltaisia paholaisia. 

Muinaisessa Assyyriassa ekimmun tapaaminen tiesi varmaa kuolemaa. Ekimmut olivat säännösten mukaan hautaamatta jääneiden kuolleiden haamuja, jotka tulivat hyvin nälkäisiksi ja janoisiksi, koska niille ei oltu uhrattu. Ekimmut joivat ihmisen verta.

Atsteekeilla (1300-1500-l., Meksiko) oli civatateo: valkeakasvoinen ja kauhistuttavaolento. Civatateot olivat alunperin aatelisnaisia, jotka olivat kuolleet synnyttäessään. He lensivät luudilla kuten perinteisesti ovat tehneet myös länsimaiset noidat. 

 

Eteläeurooppalainen vampyyri:

Katolilaiset pitivät vampyyreitä aina keskiajalle asti pyhimyksinä, koska vampyyrit, kuten Jeesus, olivat nousseet kuolleista. 

Vampyyriperinteiltä rikas maa on Kreikka, jossa asustavat vrykolakas ja callicantzaro. Jos vrykolas koputtaa uhrinsa kotiovea ja kutsuu häntä nimeltä, uhri kuolee seuraavana päivänä. Callicantzaro kehittyy lapsesta, joka syntyy 25.12. (joulupäivä) - 6.1. (loppiainen) välisenä aikana ja poistuu asumaan Manalaan, mutta seuraavana vuonna tulee maan päälle saattamaan perheensä ja naapurinsa ennenaikaiseen kuolemaan.  

Portugalissa bruxsa on naispuolinen vampyyri, joka lentää jättiläislinnun muodossa yössä. Bruxsaa ei voi tuhota. 

Itäeurooppalainen vampyyri:

Veren juominen kuului vampyyrien perusolemukseen: vampyyrit olivat pahoja. Tähän uskottiin vaikuttaneen ortodoksiuskonto, jossa pidettiin mätämettömiä ruumita vampyyreina.

Bulgarialaisella vampyyrillä oli kaksi hahmoa: aluksi se 40 päivää opiskeli pahuutta. Tällöin sen ruumis oli läpikuultava ja kipinöi pimeässä. 40 päivän jälkeen vampyyri nousi ihmishahmossaan haudastaan, mutta sillä oli vain yksi sierain ja terävä, pitkä kieli. 

Tšekissä määriläinen vampyyri jätti käärinliinansa hautaan ja kävi alastomana uhrien kimppuun. 

Puolassa vampyyri kellui arkussaan omassa veressään. 

Transylvanialainen eli Romanialainen vampyyri on ehdottomasti tunnetuin. Sillä on punainen tukka, kalpea iho, kolkonnäköinen olemus sekä terävät kynnet ja kulmahampaat. Romanialaista vampyyriä kutsuttiin muronyksi ja se pystyi muuttumaan ihmisestä kissaksi, koiraksi, sammakoksi tai miksi tahansa verta imeväksi hyönteiseksi, esimerkiksi hyttyseksi. Muronyn pystyi tunnistamaan sen pitkistä, terävistä kynsistä ja vertatihkuvista silmistä, korvista, nenästä ja kynsistä. 

Venäläinen vampyyri imi uhrinsa veren suoraan sen [uhrin] sydämestä. Se myös pureskeli hauta-arkussaan käsiään ja jalkojaan, mutta heräsi aina keskiyöllä soittamaan kirkon kelloja, hyökkäämään karjan kimppuun sekä etsimään verta. Venäjällä vampyyriksi uskottiin muuttuvan sellainen henkilö, joka oli eläessään ollut noita tai rikkonut ortodoksista kirkkoa vastaan.

Virolaiset vampyyrit olivat veripard (veriparta), vampiir ja vere-imeja (verenimijä). 

Länsieurooppalainen vampyyri:

Baijerilainen (Saksasta) vampyyri nukkui toinen silmä auki, peukalot yhteen liitettyinä. 

Saksalaisia vampyyrejä oli kolmea sorttia. Neuntoterilla oli haiseva ja haavainen ruumis, minkä vuoksi sitä syytettiin ruton levittämisestä. Dracul oli taasen paholaisen henkiin herättämä vampyyrihahmo. Nachzehrer istui haudallaan toisen käden peukalo tiukasti toisessa nyrkissä. Vasen silmä sillä oli aina auki ja se söi viittaansa äänekkäästi murahdellen.  

Pohjoiseurooppalainen vampyyri:

Norjassa uskottiin, että  kuolleet elävät haudoissaan muuttuneina väkivaltaisiksi ja pahoiksi.  

Tanskassa uskottiin vampyyriin, joka oli muodoltaan kuin incubus (miespuolinen demoni, joka ahdisteli nukkuvia naisia seksuaalisessa mielessä) tai - vielä yleisemmin - vampyyri oli muodoltaan kuin succubus (naispuolinen demoni, joka vietteli miehiä, erityisesti munkkeja, näiden nukkuessa).

Suomalaiseen kansanperinteeseen vampyyrit eivät kuulu. Vain yksi vampyyreihin viittaava tarina on kansanrunousarkiston uskomustarinakokoelmassa. Tarina kertoo lapsivainajasta, joka tuli etsimään äitiään, joka oli hylännyt tai ehkä jopa surmannut lapsen. 
                     

                       "Ramsu kuuli äpäreen, pikku joen rannalla itkee lapsi, julmasti,
                        hirmuinen ääni on. Jo tulee Ramsu kohdalle, tulee heiniä eli 
                        liekoa myöten yli, tulee ja hyppää pölkyn päälle. Punaiset 
                        huulet on kuin veri. Imemään ois tullu ihmistä. Tytärlapsi on
                        ja alasti. Mutta Ramsu sille sanoi: 'Mene sen tykö, joka on 
                        sinut jättäny ja ime sitä.' Se meni heti ja taisi imeä kuoliaaksi
                        muorinsa. Kyllä se muorinsa löytää, jos vain elämässä on." 

Suomalaisena vampyyritarinana mainitaan joskus myös kertomus ruumiista syövästä sulhasesta. Ylpeä tyttö haluaa itselleen komean ja rikkaan miehen. Kun tytön toiveet täyttävä mies tulee koputtamaan hänen oveaan ja pyytää tyttöä vaimokseen, tyttö suostuu oitis. Mies ottaa morsiamensa heti mukaansa, mutta pysähtyy hautausmaalle tai kirkolle ja jättää tytön odottamaan häntä. Tyttö kuitenkin seuraa miestä salaa ja näkee, että hänen sulhasensa syö kuolleiden ruumiita tai kuolleiden luita. Tyttö ei uskalla kertoa asiasta kellekään. Myöhemmin sulhanen tulee tytön äidin hahmossa kysymään tytöltä, mitä mieltä tyttö on sulhasesta. Tyttö kertoo "äidilleen", mitä on nähnyt, ja sulhanen syö tytönkin. 

Aasia:

Japanilainen vampyyri otti usein pelottavan eläinhahmon muodon, ja joskus jopa tappamansa ihmisen hahmon - kunhan oli ensin haudannut uhrinsa ruumiin. 

Kiinan vampyyrit saivat voimansa kuunvalosta. Joidenkin vampyyrien myös sanottiin olevan paholaisia, joidenkin alkuperäisen hengen herättämiä. Molempia heistä kutsuttiin nimellä P'o. P'ot muuttuivat vampyyreiksi, koska he jäivät kuoleman jälkeen kummittelemaan maan päälle. Kiinalaiset vampyyrit söivät joskus ruumiita ja usein oppivat lentämään. 

Malesiassa vampyyrimaisien olentojen uskotaan olevan viidakosta palanneita kuolleita, joista on paljon tarinoita. Jotkut pystyivät ottamaan eläimen muodon, ja vampyyreitä loivat velhot, jotka käyttivät vampyyreitä pahoihin töihin. Malesian vampyyrimaisista olennoista langsuir pystyi ottamaan pöllön muodon. Langsuir oli nainen, joka palasi kuolleista ja hyökkäsi lasten kimppuun. Lasten veren se joi niskassaan olevan reiän kautta.
            Malesiassa olivät myös muutin vampyyrimaiset olennot. Polong -vampyyri oli vain ihmisen pikkusormen pään mittainen. Peletiksi kutsutun heinäsirkan avulla hyökkäsi ihmisten kimppuun niin, että pelet kaivautui uhrin ruumiiseen tehden tietä polongille. Polong ja pelet aiheuttivat pahaa mielisairautta, jolloin uhri usein hullaantui kissoihin. Sekä polong että pelet oli luotu taikomalla. Polong oli luotu murhatun miehen verestä, jota oli pidetty pullossa ja jolle luettu loitsuja viikon ajan. Pelet oli luotu murhaun lapsen kielestä. Kun nämä olivat kerran syntyneet, ne tarvitsivat ruoaksi verta joka päivä. 
            Epämiellyttävin paholainen Malesiassa oli bajang, joka osasi naamioitua joko sisiliskoksi tai hilleriksi. Kun ihmiset sairastuivat epäilyttävään tautiin, joka aiheutti pyörtyilyä ja kouristelua, bajangeja epäiltiin syyllisiksi. Joidenkin banjangien uskottiin syntyneen syntyessään kuolleiden, vasta haudattujen lasten sieluista. Taikuri keskiyöllä laulamalla houkutteli haudalla sielun ruumiista loitsujen avulla. Jos banjangin halusi tuhota, sen luoja oli löydettävä ja tapettava, mutta jos bajangin luoja hukutettiin, bajangin uskottiin pystyvän paeta sisiliskona luojansa nenästä. 

Afrikka

Ghanassa ja Togossa adze on vampyyrihenki, joka kulkee tulikärpäsen muodossa, mutta jos sen nappaa, se muuttuu ihmismäiseen muotoonsa.

Amerikat:

Meksikolaiselta vampyyriltä puuttu liha kallon ympäriltä. 

Brasilialaiset vampyyrit kietoivat jalkansa plyyssiin ja lähestyivät äänettömästi kuin kissa uhriaan. Lobishomen harvoin tappaa naisuhrinsa, mutta jättää hänet alttiiksi nymfomanialle (liiallinen seksuaalinen halukkuus. Huom! Termi nymfomania on todennäköisesti johdettu vanhemmasta portugalilaisesta sanasta, joka tarkoittaa ihmissutta). 

Karibialla vampyyrimäinen olento loogaroo on nainen, joka saa voimansa Paholaiselta, koska toistuvasti uhraa tälle veriuhreja. Hän saa veren niin, että kiipeää tietyn puun latvaan, kuorii ihonsa ja lentää yössä etsien asuttuja taloja. Loogaroon tulon voi välttää, jos levittää siemeniä talon ympärille. Olennon on poimittava kaikki siemenet yksi kerrallaan ennen kuin hän voi astua taloon - ja usein silloin on jo liian myöhäistä, koska aamu alkaa valjeta, jolloin loogaroo menettää voimansa. 

 

 

Lähteet: vampyyrilegendoja ympäri maailmaa

A Vampire Handbook: Bite (Kevin Jackson, 2009, Portobello Books)

Vahvaa Väkeä: kotimaisia uskomus- ja fantaisaolentoja (Merja Leppälahti, 2012, Finn Lectura)

Noidan käsikirja [vampyyriosuus kirjasta] (Lynn Myring, 1979, Tammi) Tätä kirjaa on myös osittain käytetty introtekstin lähteenä. 

 


©2016 VampireZ - suntuubi.com